Tutustu Maastopyöräilyyn Järvenpäässä -kurssi (osa1)

Pian absurdi huudahdus Rampakan entisen hyppyrimäen jyränteen reunalla. Huom, Pia veti lauantaipäivän HYBRIDI-pyörällään, no problem

Onnellisten käänteiden ansiosta päädyin maastopyöräpäissäni pitämään Järvenpään Ladun nimissä ”tutustu maastopyöräilyyn” -kurssia, joka oli kaksipäiväinen, 11.-12.4.2015.

Tietämättä mihin oikeastaan olin (taas) ryhtynyt ja alkujännitys huomioiden lopulta voidaan kai sanoa, että kaikki meni ihan hyvin, koska kukaan ei uhannut laittaa pyöräänsä myyntiin. Ei ainakaan vielä sunnuntai-iltana.

Myös loukkaantumisilta vältyttiin vaikka porukan ajokokemukset huomioiden koluttiin viikonlopun aikana melko pahojakin polkuja.

Kurssista ilmoiteltiin paikallislehdissä, Järvenpään Ladun facebookissa, sekä keskiuudenmaan alueen pyöräliikkeissä.

Kehtasin myös väittää ihan pokkana jengille, että asiat olisi muka jotenkin näin;

• Maastopyöräily on tehokasta ja erittäin monipuolista kuntoilua sekä mukava tapa liikkua luonnossa

• Maastopyöräharrastuksessa aikataulun määrät aina itse

• Maastopyöräily on säästä riippumaton, jopa neljän vuodenajan harrastus
• Maastopyöräily ei ole aukioloajoista riippuvainen
• Maastopyöräilyssä ei tarvitse varata kenttä/rata-aikoja
• Voit harrastaa sitä myös yksin
• Maastopyöräharrastuksessa pelikenttä on loputon, polkuja on kaikkialla
• Voit yhdistää sen myös sienestykseen/marjastukseen/retkeilyyn

Jos joku viikonlopun kursseilla käyneistä sisäistää noista edellisistä väittämistä vaikkapa puolet, niin metsään menee ja takaisin ei tule !

Järvenpään Ladun nimissä olen suunnittelemassa vakilenkkivuoroa maastoon esim 1 krt/ vko, mutta sen ajankohdasta ja lähtöpaikasta tuonnempana lisää JärvenpäänLadun facessa.

Tämän kurssin suosion huomioon ottaen joudun lunastamaan lupaukseni, että mikäli kurssi tulee täyteen, niin pidän toisen vastaavanlaisen. Toisen kurssin päivämäärä tulee tod näk olemaan LA 25.4. mutta siitäkin lisää Järvenpään Ladun facessa, sekä paikallislehdissä. 

Pia testasi täysjoustoa ja tuntui kovasti kehuvan ominaisuuksia

Sam fiilisteli nopeella radalla uutukaista pyöräänsä

Aki testaili keulintaa aluksi helppojen esteiden yli

Matin ja Joelin tasapainoharjoituksia turvallisissa oloissa

Pialle ja Samillekin paikallaan tasapainoilu oli uusi asia, mutta sitäkin mielenkiintoisempi

Porukan nuorin Aarne (10v) polki sinnikkäästi rampakan mäkeä ylös

Vauhdista päätellen Aarne taisi kuitenkin olla enemmän alamäkimiehiä

Joel yllätti monintavoin täysjäykällä pyörällään ja saapui muuten paikalle Jäniksenlinnasta fillaroiden, rispect !!!

Joelilla ei mitään ongelmia myöskään alamäissä

Mattikin malttoi pitää painoa takarenkaan päällä ja hyvin kiipesi

Aki fiilisteli täysjoustonsa ominaisuuksia Rampakan jyrkänteellä

Kaisa luki hienosti polkua riittävän kauas ja meno sujui ongelmitta

Toisena ohjaajana toimi Jari, kiitokset Jarille

Juuso totutteli uuteen lajiin heti kivikkoisessa alamäessä

Kaisalta sujui jyrkemmätkin alamäet hienosti

Krista ja Minna läskipyöräili sunnuntaina mukana letkassa

Sunnuntaina safkis pidettiin Lemmenlaakson laavulla

Miika rullaili kivisessä ympäristössä, vaikka keula lukossa

Jonkinlainen erityismaininta menee myös Mikalle, sillä...

...hän suoriutui todella hienosti ihan mistä tahansa paikasta täysjäykällä kaupunkimaasturilla

Pekkakin pujotteli ensikertalaisena kiviä Mörttisenpolun metsässä

Sam nauttii myrskymaastopyöräilystä, välillä tämä on tätä, tunkaamista !

Tonilla oli suunta ylöspäin, vaikkakin lopulta sanoikin, että yllättävän rankkaa puuhaa. No onhan se -ja niin pitää ollakin.

Pia nautti sunnuntain kivikoista lainaksi saamallaan täysjoustolla. Tässä oltais ehkä oltu omalla hybridillä ihmeissään.

Maastopyöräilyä Teijon Kansallispuistossa

Ihan OK näkymät Teijon Kansallispuistossa 

Etukäteisen kevään vuoksi snoukkamäkien pääsiäispippalot vaihtui maastopyöräilyyn Teijon Kansallispuistossa. Mesta oli entuudestaan itselleni tuntematon, mutta merkatut reitit kiinnosti, olettaen niiden vähentävän kartan kanssa sekoilua. Sekoilulta ei kuitenkaan voinut välttyä..

Kesäkauden alkaessa vasta 24.4. vaunupaikat olivat ilmaisia, sähköä ei saanut, mutta mihinkäs sitä sähköä retkellä tarvii !

Ensimmäisen illan aikana selvisi, että reiteille lähtiessä näkymä oli fillarin ohjaamossa tämä. Silmiä ei voinut räpäyttää ja hengittääkin piti vasta pysähtymisen jälkeen. Kapeita pitkoksia oli kilometrikaupalla ja suota siellä täällä.

Pitkoksien maisemia varten piti ottaa erikseen kännykällä kuvia ja katsoa vasta jälkeenpäin,että miltä siellä näytti.

Kyllähän siellä ihan hyvältä näytti !

Pitkospuiden jälkeen kovalla maalla olevia polkuja piti ikään kuin palkintona.

Laavu oli varsin yleinen näky.

Teollisen historian vuoksi järviä on padottu ruukkitoimintaa varten.

Täydellisen mukavaa juurakkoa.

Erilaiset sillat yhdisti järviä ja saaria.

Poluille kaadetut puut oli katkaistu just niinku pitääkin. Pystyi ihan oikeesti keskittymään ajosta nauttimiseen.

Fiiliskuvien räpsiminen oli melkeimpä ainoa syy miksi lukkopolkimista piti irrottautua kesken ajon.

Toisinaan tuli paineltua menemään liian innoissaan niin,ettei muistanut tarkkailla puissa olevia merkkejä ja sitten olikin vähän metässä. Karttasekoilua ei ihan voinut välttää, mutta mikäs reissu se sellanen olis, jossa ei sekoiltais yhtään !

Laavuja oli useita ja avotulipaikkojakin siellä täällä, polttopuut ja paskahuussitkin taisi olla jokaisella tulipaikalla.

Mahtavaa kalliobaanaa vaikka millä mitalla.

Näkymä oli kuin satumetsästä.

MeriTeijoSkin huipulla ihan OK näkymät vissiin kans

Mathildedalin ruukkikylässä oli kivoja historiallisia yksityiskohtia.

Teijon kyläkaupassa keinutuoli ja vitriinistä käteen kylällä pantua erikoisolutta.

Zägällä löydettiin Teijon kylältä yli 100 vuotta vanha kyläsauna,jonka pihalla maahan kaivettu kylmävesipalju. Hieno piste reissun päälle.

Kyllä kiitos, ehdottomasti uudestaan. Uskallan suositella !