Tietoja minusta

sunnuntai 3. elokuuta 2014

Perse puuduksissa pää pyörällä pyöräillen

Tästä se lähtee, ensikertalaisen pyörämatka kohti tuntemattomia fiiliksiä.

Tämä tapaus kuuluu taas niihin, että kun saan jonkun idean päähäni, niin sitä ei saa sieltä pois, vaikka ruuvaisi irti koko pään. Alunperin uhkasin polkeaYyteriin, mutta koska reitti olisi ollut mennen tullen sama, niin lähdin miettimään muita kohteita. Tampereesta olen tykännyt aina, joten se oli selvästi yksi kohde, mutta koska Tampereellekaan ei viitsi ajaa samaa reittiä mennen tullen, niin äkkiä päädyin siihen, että haluan käydä Vääksyn kanavalla, jossa olen viimeksi käynyt joskus skidinä.

8 kuukautta kestänyt pyöräilyharrastus on sen verran tuore, etten tiennyt miten selviydyn pyöräretkestä, joten henkinen valmistautuminen ja karkea suunnitelma yöpaikoista oli kaiken a & o.

Sääennusteet näyttivät alati rikkoontuvia lämpötilaennätyksiä ympäri Suomen, joten yksi huolen aihe oli jatkuva kuumuus ja riittävä nesteytys, johon sainkin kaverilta hyvän vinkin.

Pyöräretki toteutui suunnitelmien mukaan, mutta arvioidut kilometrit ylittyi, koska siirtymien lisäksi tuli vedettyä siksakkia siellä täällä maisemia katsellen. Sport Tracker laskee käsittääkseni kalorit alakanttiin, joten erilaiset ruokapaikkamainokset oli vaarallisen houkuttelevia.


Toisena ensikertalaisena Samuli lupasi vetää retkeä Tampereelle asti ja kuntosalien cycling-tunneilta (kuvassa) hankittu intervallismi näkyi ylämäissä, joissa Samuli karkasi. Toisaalta mun retkivarustuksen tuoman lisäpainon takia olikin ihan järkevää jättäytyä perän pitäjäksi.


Riihimäen ABC:ltä sai hyvää pupun ruokaa femmalla, koska pitkäkestoisen suorituksen aikana pippuripihvit kannattaa  suosiolla jättää väliin.
Järvenpää - Hattula välillä tapahtui klassinen "mä katoin kartasta, kyllä se oikoreitti tästä menee" ja yhtäkkiä oltiin niin keskellä metsää, että GPS:kin oli ihmeissään.


Rengon Salesta ostettiin ilta- ja amupalan lisäksi myös varamuovipusseja, koska ensimmäinen versio hajosi jo kaupan pihalla. 16km mökkitiepätkä pisti jännittämään kassien puolesta.
Ensimmäiseen etappiin päästyämme järvi oli kovaa valuuttaa.

Hattulan ensimmäinen aamu alkoi ylämäkisissä merkeissä. Liekö ennen vanhaa ihmisillä ollut liikaa aikaa,kun ovat teiden rakentamisen ohella tehnyt myös mäkiä niihin.
Mäkien ohella jalat lämmiteltiin myös paikallisen lintutornin portaissa.


En muista missä, mutta jossain on tulossa härski vestivaali.

Viialan leipomon tehtaanmyymälästä sai hyvät hiilarit halvalla ja olo oli kuin sokeritautisella.

Perus spedeilyä Lempäälän liikenneympyrässä.

Tampereella ensimmäinen asia oli ostaa kätevä Ticket to the moon -reppu, joka poisti pelon repeytyvistä muovipusseista.
Tampereella majapaikka löytyi Ilveksestä, jonne päädyin Härmälän leirintäalueelta, jossa joku random motoristi empi meikäläisen lisäksi telttailua sade-ennusteita tutkien. Minuutin jutustelun jälkeen sovittiin, että otetaan viiden kybän huone puoliksi.

Tällä kertaa tämä oli Samulin valinta. Seuraavalla kerralla sitten koko kierros ?



Samulin junan lähdettyä lähdin etsimään Pispalan mäkisistä maastoista Suomen vanhinta edelleen käytössä olevaa Rajaportin saunaa. Pari tuntia siellä saunoessa mietinkin,että onko ihminen hullu vai tyhmä, kun se ensin polkee puoli päivää polkupyörää helvetillisessä helteessä ja sitten vielä saunoo tuntitolkulla.
Nättien mestojen vuoksi Tampereella pääsi nukkumaan vasta puolen yön jälkeen.
No kauanko sitä pitää orottaa?
Kolmas päivä oli pyhitetty Tampereen ympäristössä polkemiseen.

Pyhäjärven kierros sopi päivän kuvioon kuin nenä päähän. 35km merkattua maisemareittiä järven rantoja myötäillen. Välipalaksi hartsportnoodelit.



Hidasteita siellä täällä ja taas piti kaivaa jalustaa runkolaukusta ja viritellä kännykkää jonkin olemattoman alustan päälle selfietä varten.


Tampereelta Lammin suuntaan polkiessa eksyin Vehoniemen automuseoon, koska "pyörätie" kulki sitä kautta.

Valtatie nro 12 oli rankka etenkin henkisesti rekkojen ajaessa ohi satasta, henkilöautoista puhumattakaan. Stongaan sidotussa teltassa zemppiä antoi himasta mukaan lähtenyt muistilappu <3
Lisäsuola oli koko reissun suola, ilman sitä olisin päätynyt jo ensimmäiseen aluesairaalaan.

Pitkällä matkalla kun ei kannata pitää kiirettä mihinkään, niin keräilin tyhjiä pulloja tien varsilta. Jos jokaisesta roskasta olisi saanut 0,20€, niin bileet !

Pakollisia kulttuuripysähdyksiä.

Hauhon Matti Rantille erityiskiitos ikiomasta ketjurasvasta. Pälkäneellä kun pyysin jostain autokorjaamosta paria tippaa rasvaa kitiseviin ketjuihin, nin eivät perkele antaneet.
Give me some water !

Ukkosen paukkuessa niskaan päätin pystyttää leirin Lammilla sijaitsevan Kaunisniemen leirikeskuksen rantasaunan katokseen. Alueella asiaton oleskelu oli muuten sitten ehdottomasti kieletty.
Ja olihan siellä rantamaisema, jota kelpasi tuijotella taas yömyöhään.
Aamuähky paikallisella mansikkatilalla.
Koko reissun toinen pointti, Vääksyn kanava.
Vääksyn kanavalta en pitänyt kiirettä mihinkään.
Majakkapaviljongin lounaspöytä saa peukut, ehdottomasti uudestaan.
Pakolliset ilmakitarat Lahden Sibeliustalolla.
Messilän leirintäalueella viimeisen illan fiilistelyt.
Viimeisellä aamupalalla tuoreita vattuja !


Aamulämmöt leirintäalueen lähimäessä ja sitten vähän lisää mäkiä.

Kotimatka taittui vastatuulisissa olosuhteissa kiertoteitä pitkin .

Kotikylän kyltin iloinen jälleen tapaaminen.

Ensimmäinen kerta on aina eka, mutta omalla kohdalla pyörämatkailu ei varmasti jää tähän. Perille päästyä fiilis on näemmä jotain sellaista, jota on vaikea kuvitella, se täytyy kokea !

sunnuntai 6. heinäkuuta 2014

Runebergin torttumatka Porvooseen

Päivä pyörän päällä ja puoli tuntia Porvoossa
Zygäilyn yksi haave taas toteutettu!
Pyörällä Helsinkiin, aamukahvit Kauppatorilla, meriteitse Porvooseen ja jotakin kautta kotiin. En voi olla hehkuttamatta pyöräilystä saamaani iloa ja energiaa.




Hyvää huomenta, Järvenpään postikatu klo 6:46 lauantai aamulla, tilaa on.

Helsinki Arabian rannassa kaakatti puoli yhdeksän aikaan puoli sataa Kanadan hanhea.

Voi pojat ja toripojat, mitkä piirakat !

Aamukymmenen näkymä m/s J.L. Runebergin yläkannelta

Merituuli oli kylmä, mutta näkymä jotain ihan muuta

Vajaa neljä tuntia kestävä matka vaikuttaa alkaneen hyvin...

...kunnes näkyvyys tippui alle viiteenkymmeneen metriin heti Helsingin satama-alueelta ulos päästyä. Ensimmäisen kerran alkoi näkemään jotain Haikon kartanon laiturilla.
Yläkannella jääpuikkona oli lämpimikseen jo torttuakin väännettävä.
Perillä Porvoossa aurinko paistoi.
No onhan se aikamoinen kesäkaupunki.


Pakollinen tasapainoilu kirkon muurilla.

Vanhankaupungin kujilla oli lapsenmielisillekin kaikkea kivaa.


Zygäillessä on aikaa katsella kaikenlaisia mestoja.

Zygäilessä jalatkin vetristyy ja vanha nuortuu.

Päivän paras nähtiin Hinthaarassa,kun jengi ajeli Escortilla joessa autostrereot täysillä taustatanssijan joratessa joen törmällä.

Sadan kilsan lonkero, joka uskollisesti oli mukana koko päivän ja pääsi jääkaappiin takaisin vilvoittelemaan odottamaan seuraavaa reissuaan.

Porvoon reissu oli myös hyvää harjoittelua loppukesän telttareissua varten, koska nyt tuli poljettua ensimmäistä kertaa kahtena päivänä peräkkäin. Edellinen päivä 78km ja Porvoon reissu 104km. Tulevan telttareissun pituus ja suunta on vielä vaiheessa, mutta mennään minne nenä näyttää.

perjantai 27. kesäkuuta 2014

Bluesklubilla White Knuckles Trio

White Knuckles Trio rokkasi bluussia Järvenpään Uuno-baarissa ihmetellen miksi kyseinen tanssila oli niinkin tyhjä. Arvelin syiden löytyvän bluesviikon monipuolisesta klubitarjonnasta ja toisaalta Järvenpään kokoisessa tuppukylässä ja suomalaisessa kulttuurissa klo23 aloittava bändi ei innosta ihmisiä mestoille, koska baariinhan ei tietenkään voi mennä ilman kunnollista suojakänniä.

Trion piti alunperin vetää yksi tunnin setti, mutta setin jälkeen Oskari sanoi, että eiköhän ruveta soittamaan, kun aikaakin on ! Siitä se sitten lähti...
Orastava yleisönpuutostauti korjaantui puolen yön jälkeen, kun monet järvenpään yöhön eksyneet olivat saaneet jostakin rohkaisevan suojakännin ja uskaltautuneet baariin, joista rohkeimmat jopa tanssaamaan.











torstai 19. kesäkuuta 2014

Supersympaattinen Minikiska


Heti ensimmäisen lehtijutun jälkeen ajattelin, että tämä on pakko kokea !

Liina-Lyydia Jämsä, 16, on mitä mahtavin esimerkki vastavirtaan kulkevasta yleisestä vätysteinikäsitteestä. Yleensä kun teinien suusta tuppaa kuulemaan ainakin itselle vieraita sanapareja "emmä tiedä", "emmä jaksa", "emmä haluu", "ei mua kiinnosta".

Jopa Helsinginsanomien uutiskynnyksen ylittänyt Jämsän perustama Minikiska yllättää sympaattisuudellaan ihan kenet tahansa. 
Suosittelen, se on kokemus. 
Aikaa tosin ei ole enää paljoa, sillä Minikiska on auki enää kesäkuun.

Viiden tähden kahvin hän jauhaa pavuista ja kuuden tähden suussa sulavat leipoo alusta loppuun.


Jengiä on kuin mitäkin porukkaa

Asenne ratkaisee

Varaathan vähän käteistä mukaan