Tämä tapaus kuuluu taas näihin ”omia visioita kuviksi” –kategoriaan. Olen satunnaisesti kulkenut fillarilla yhden keinun ohi ja kerran auringon asentoa katsoessani alkoi kaaliini kehittyä idea kuvasta...
Ensimmäiset päänsärkykohtaukset aiheutui siitä, etten tiennyt riittääkö salamalaitteissa potku kovaan vastavaloon kuvatessa. En viitsinyt tehdä kuvauksesta hirveetä numeroa, koska onnistumisen edellytykset oli epävarmalla pohjalla. En siis viitsinyt pyytää ketään kiireistä kaveria turhanpäin paikalla. Mietin jonkin aikaa, että mitä tekisin, ketä pyytäisin. Lopulta otin yhteyttä Maijuun, koska tiesin hänen käyvän perheensä kanssa satunnaisesti Järvenpäässä, vaikka Espoossa asuukin. Sanoin Maijulle, että jos joskus olette tulossa Järvenpäähän, niin mulla olis takataskussa yks simppeli idea.
Kuut ja tähdet oli näemmä suotuisassa asennossa, koska Maiju oli tulossa Järvenpäähän heti parin päivän päästä. Hyvä niin, koska yleensä saatan olla hieman malttamaton joissakin asioissa. Nimittäin jos päähän syntyy jokin idea, on se yleensä pakko päästä toteuttamaan heti.
Sovittiin treffit Maijun K:n kanssa keinulle ja juteltiin niitä näitä. Ensin kerroin kuvan idean ja sitten käytiin läpi peruskuulumiset. Läpän heiton ohella mittailin kameran avulla valoa ja pystytin salamalaitteet jalustoilla. Parin testiräpsyn jälkeen totesin, että salamatehot saattaa nipinnapin riittää. Tekniset arvot oli ISO100, f14, 1/250.
Pyysin Maijua keinumaan ja aloin räpsiä harvakseltaan kuvia. Salamat oli täysillä, joten otosten välillä piti pitää vähintään 7 sekunnin tauko, jotta ressukat ehtivät varautua uuteen välähdykseen.
Muutaman laakin jälkeen tuli muistikortilla mielestäni niin nappi otos, että purettiin kamat ja lähdettiin kuka minnekin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti